Mikä hyvinvointiamme haastaa nykyisin?
Meistä suomalaisista 80 prosenttia liikkuu terveytensä kannalta liian vähän. Kaikista eniten fyysistä hyvinvointiaan laiminlyövät miehet, etenkin 20–29-vuotiaat, joilla olisi paras potentiaali kehittää itseään fyysisen suorituskyvyn näkökulmasta. Koronapandemian vaikutuksesta 40 prosenttia väestöstä liikkuu nyt entistä vähemmän, ja huolena on, että liikunnan määrä jää heidän kohdallaan pysyvästi alemmalle tasolle.
Meistä suomalaisista 80 prosenttia liikkuu terveytensä kannalta liian vähän.
Hyvä kunto ei ole varastoituva luonnonvara
Varusmiesten Cooper-testin tuloskeskiarvo on nykyisin enää hieman yli 2 300 metriä, kun se oli vuonna 1980 reilusti yli 2 700 metriä. Keskiarvosta katosi 40 vuodessa kokonainen ratakierros. Kunto on heikentynyt 10 metrin vähenemällä vuosittain. Huonokuntoisimmat asepalvelustaan suorittavat henkilöt kykenevät enää kävelemään 1,6 kilometrin matkan 12 minuutin aikana. Se ei ole mikään ihme, sillä vain joka kymmenes kyseiseen ikäryhmään kuuluvista harrastaa kestävyysliikuntaa UKK-instituutin terveysliikuntasuositusten mukaisen 2,5 tunnin vähimmäismäärän verran viikossa. Kaikista suomalaismiehistäkin kestävyysliikuntaa harrastaa riittävästi vain 18 prosenttia väestöstä.
Vaikka ihminen on luotu liikkumaan, mahtuu aktiivisuutta valveillaoloaikaamme enää vain noin 10 prosenttia. Reippaan liikunnan osuus päivästämme on sen sijaan enää vaivainen sadasosa. Jo vähäinenkin määrä kestävyysliikuntaa riittäisi pudottamaan sydän- ja verisuonitautiriskin puoleen, ja runsaalla liikunnalla riskin onnistuisi pudottamaan neljännekseen, fyysisesti passiiviseen elämäntapaan verrattuna. Liian vähäisen liikunnan vaikutukset heijastuvat korkean elintapasairausriskin lisäksi myös työkykyyn, heikentyneeseen elämänlaatuun, lisääntyneisiin sairaanhoitokuluihin sekä kansantalouteen.
Jo vähäinenkin määrä kestävyysliikuntaa riittäisi pudottamaan sydän- ja verisuonitautiriskin puoleen, ja runsaalla liikunnalla riskin onnistuisi pudottamaan neljännekseen.
Jos hapenkuljetuselimistömme kunnossa ei ole hurraamista, ei sitä ole myöskään lihaskunnossa. Lähes kaikki 20–54-vuotiaat suomalaiset harrastavat liian vähän lihaskuntoharjoittelua, vaikka suositeltava määrä olisi vain kaksi kertaa viikossa eikä treenin tarvitsisi kestää kuin vaivaiset 20 minuuttia. Näin ollen ei ole ihme, että kyseisen ikäryhmän edustajat ovat masentavan heikossa kunnossa voimatasojensa ja lihastensa suorituskyvyn osalta.
Huonokuntoisuutta havaittavissa kaikissa ikäryhmissä
Erityisen huolestuttavaa on kuitenkin se, että lasten ja nuorten lihaskunto sekä ryhti ovat heikentyneet vauhdikkaimmin muihin ikäryhmiin verrattuna. Tutkimusten mukaan viidesluokkalaisista pojista 16 prosenttia ei pääse edes kunnolla kyykkyyn ja kahdeksasluokkalaisista pojista joka neljäs ei kykene istumaan lattialla selkä suorassa, kun jalat on ojennettu eteen suoriksi. Liikkuvuus eli notkeus näyttää siis myös olevan katoava luonnonvara.
Vaikka koronapandemia ja voimakkaampi etätöihin siirtyminen on korostanut passiivisuuden aiheuttamia ongelmia, on pakko todeta ääneen, että kansakunnallemme on kertynyt kuntovelkaa jo useamman vuosikymmenen ajan. Liian suuri osa väestöstä liikkuu terveytensä näkökulmasta aivan liian vähän, liian suuri osa on ylipainoisia ja liian monella kuntovelkaa on kertynyt jo lapsuudesta saakka.
Kansakunnallemme on kertynyt kuntovelkaa jo useamman vuosikymmenen ajan.
Ehkäpä huolestuttavinta on se, ettei suurin osa meistä vielä edes huomaa koko haastetta. Asia konkretisoituukin usein dramaattisella tavalla. Äkillinen sairauskohtaus, oireileva rasitusvamma, ei-toivottu diagnoosi tai yleiskunnon romahtaminen herättävät meidät viimeistään tilanteeseen, johon olisi ollut suotavampaa reagoida jo ennaltaehkäisevästi. Vaikka evoluutio on tähän asti muokannut suhteellisen hitaasti ihmiskehoa, on pelottavaa edes ajatella, miltä nykyinen istuva ihminen näyttää parin vuosikymmenen tai -sadan päästä.
Vanhat ratkaisut eivät enää toimi
Paluu menneisyyden normeihin ei enää riitä. Hyvinvointivelkaa on jo kertynyt niin paljon, että meidän on löydettävä uudet keinot ja normit tilanteen ratkaisemiseksi. Liikettä sekä liikuntaa on mahdutettava arkeen ja istumista on vähennettävä uusilla, luovilla ja aikaisemmin hyödyntämättömillä tavoilla.
Jokainen valinta sohvan ja soutulaitteen sekä mansikan ja makkaran välillä kerryttää tai kuluttaa terveyspääomaa koko elinkaaren ajan. Gerontologien mukaan terveyspääoma on suurimmillaan 20–30-ikävuoden tietämissä, jonka jälkeen sitä kuluu enemmän kuin kertyy. Voimme kuitenkin itse vaikuttaa omilla valinnoillamme fyysisen kunnon alamäkemme alkamisajankohtaan sekä jyrkkyyteen huomattavan paljon.
Tämän päivän terveys sekä toimintakyky ovatkin tulosta aikaisemmista valinnoistamme, ja tämän päivän päätöksillä vaikutamme tulevien vuosien terveyteemme. Sijoittamalla säännöllisesti, pitkäjänteisesti ja nousujohteisesti liikuntaminuutteja sekä terveyttä edistäviä valintoja terveystilillemme, kerrytämme itsellemme terveyspääomaa, joka mahdollistaa itsenäisen selviytymisen jopa 20–30 vuotta pidempään, passiiviseen elämäntyyliin verrattuna.
Tämän päivän terveys sekä toimintakyky ovatkin tulosta aikaisemmista valinnoistamme.
Jos ei ole aikaa liikkumiseen, on sitä oltava sairastamiseen
Fyysinen passiivisuus on maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan nykyisin jo neljänneksi suurin ennenaikaisen menehtymisen riskitekijä. Liiallinen istuminen ja liian vähäinen liikkuminen aiheuttavat jo lyhyelläkin aikajänteellä erilaisia aineenvaihdunnallisia sekä tuki- ja liikuntaelimistöön kohdistuvia vaivoja ja sairauksia.
Valtaosa kyseisistä elintapasairauksista olisi kuitenkin vältettävissä hyvin pienin ponnistuksin. Jo pelkästään se, että istumista tauottaisi 30 minuutin välein ylös tuolista nousemalla tai – mikä parempaa – tekemällä muutaman minuutin mittaisen mikrotreenin, auttaisi se estämään lähes kaikki istumisen terveyshaitat ja kääntämään työpäivän luonteen terveyttä edistäväksi. Vaikka kyse on pienistä ponnistuksista, 82 prosenttia työikäisistä suomalaisista ei kykene tauottamaan työtään riittävästi.
Vuonna 2012 pelkästään selkäkivut ja -sairaudet aiheuttivat Suomessa yli 2,1 miljoonaa sairauspoissaolopäivää sekä 120 miljoonan euron yhteiskunnalliset kustannukset. Niiden takia työkyvyttömyyseläkkeellä oli 26 500 henkilöä, josta koitui vielä 360 miljoonan euron lisäkustannukset. Sen lisäksi, että huonokuntoisuus tuottaa pahoinvointia, on se siis myös kestämättömän kallista yhteiskunnallemme.
Tulevaisuuden hyvinvointi on omissa käsissämme
Yhä vahvistuvan tutkimusnäytön perusteella voidaan todeta, että säännöllinen, monipuolinen ja kohtalaisesti kuormittava liikunnan harrastaminen ennaltaehkäisee, hoitaa ja kuntouttaa erilaisia elintapasairauksia, tuki- ja liikuntaelinongelmia sekä parantaa elämänlaatua, itsenäistä selviytymistä ja vähentää masennusta. Lisäksi oikein annosteltu liikunta tehostaa aineenvaihduntaa, parantaa aerobista suorituskykyä, lihasten voimaa, kehon ja liikkeen hallintaa, tasapainoa, liikkuvuutta sekä henkistä hyvinvointia.
Oikein annosteltu liikunta tehostaa aineenvaihduntaa, parantaa aerobista suorituskykyä, lihasten voimaa, kehon ja liikkeen hallintaa, tasapainoa, liikkuvuutta sekä henkistä hyvinvointia.
Liikunta on luonnollisesti ainoastaan yksi hyvinvointiteko, jolla voidaan edistää fyysistä ja psyykkistä terveyttämme. Uni, lepo, palautuminen, terveellinen ravitsemus sekä sopiva määrä fyysistä aktiivisuutta ovat vähintään yhtä merkityksellisiä sekä oleellisia hyvinvoinnin edistämisen osatekijöitä. Koska edellisten hyvinvointitekojen hyödyt yhteiskunnalle, yrityksille sekä yksilöille ovat kiistattomat, miksi emme hyödyntäisi niitä ja elintapavalmennusta paremmin osana ennaltaehkäisevää, hoidollista ja kuntouttavaa terveydenhoitoa?
Oikein annosteltu liikunta on parasta lääkettä
Liikuntaa ja fyysistä aktiivisuutta lisäämällä sekä parempaan palautumiseen ja terveelliseen ravitsemukseen panostamalla voidaan siis vähentää tehokkaasti sairastavuutta, nopeuttaa toipumista ja kuntoutumista, vähentää työkyvyttömyyttä, alentaa terveydenhuollon kustannuksia sekä parantaa yritysten terveystaloutta. Mutta mikä sitten on suositusten mukainen sopiva määrä liikettä ja liikuntaa?
UKK-instituutin liikkumisen suositukset kannustavat harjoittamaan sykettä kohottavaa, reipasta liikettä ainakin 2 tuntia ja 30 minuuttia tai rasittavaa liikkumista 1 tunnin ja 15 minuutin ajan viikossa. Lihaskuntoa ja liikehallintaa kehotetaan treenattavan ainakin kaksi kertaa viikossa, mutta korostaen sitä, että jo muutaman minuutin jaksot kerrallaan riittävät. Suosituksissa painotetaan myös sitä, että ihan kaikki liike lasketaan ja kevytkin liikunta tuo terveyshyötyjä, erityisesti liikunnan suhteen passiivisille henkilöille.
Edelliset suositukset ovat erinomainen yleisohje terveyttä edistävälle liikunta-annokselle. Sitä on luonnollisesti sovellettava omat lähtökohdat, toiveet, tavoitteet, rajoitteet sekä resurssit huomioiden. Aloittelijan on syytä lisätä liikunnan määrää ja tehoa nousujohteisesti kohti tavoiteannosta, kun taas hyväkuntoinen voi liikkua sekä harrastaa huomattavasti paljon enemmänkin. Personal trainer on paras mahdollinen tukihenkilö auttamaan sopivan liikunta-annoksen määrittämisessä sekä sovittamisessa kunkin henkilön omaan arkeen.
Personal trainer on paras mahdollinen tukihenkilö auttamaan sopivan liikunta-annoksen määrittämisessä sekä sovittamisessa kunkin henkilön omaan arkeen.
Terveys ei tarkoita sairauksien puuttumista
Ihminen voi tuntea itsensä terveeksi, vaikka hänellä olisi vakaviakin vaivoja ja sairauksia. Terveys ei tarkoitakaan vaivojen ja sairauksien puuttumista, vaan toimintakykyä niistä huolimatta. Vaikka henkilöllä olisi useitakin terveyshaittoja, mutta hän pystyy liikkumaan, harrastamaan ja elämään täysipainoista elämää, voi henkilö hyvin perustein tuntea itsensä terveeksi.
Terveys ei tarkoitakaan vaivojen ja sairauksien puuttumista, vaan toimintakykyä niistä huolimatta.
Jos sen sijaan henkilö on välttynyt varsinaisilta sairauksilta ja diagnooseilta, mutta hänen elämänsä on rajoittunutta huonon toiminta- ja suorituskyvyn vuoksi, on vaikeaa päättää kumpaan joukkoon, terveiden vai sairaiden, hänet sijoittaisi. Itse määrittelisin henkilön vähintäänkin vajaakuntoiseksi.
Hyvä terveys ja toimintakyky ovat edellytys paremman suorituskyvyn saavuttamiselle. Kun terveys on kunnossa ja toimintakyky vahvalla pohjalla, voidaan suorituskykyä kehittää uskomattoman paljon. Jos sen sijaan suorituskyvyn kehittämiseen tähtäävässä harjoittelussa pyritään oikaisemaan, eikä terveys ja toimintakyky kestä päivänvaloa, on synkkiä pilviä odotettavissa pian erilaisten vaivojen ja vammojen sekä komplikaatioiden ilmaantuessa jarruttamaan matkan tekoa.
Kun terveys on kunnossa ja toimintakyky vahvalla pohjalla, voidaan suorituskykyä kehittää uskomattoman paljon.
