Usein kuulee sanottavan, että ihmiset kyllä tietävät, kuinka liikkua ja syödä terveellisesti. Osittain väitteessä on perääkin, sillä tietoa hyvinvoinnista ja sen edistämisestä on nykyisin saatavilla enemmän kuin tarpeeksi. Valitettavasti tieto ei kuitenkaan vielä riitä onnistumisen takeeksi, varsinkaan liikunta- ja terveyskäyttäytymistä muutettaessa.
Yksittäisistä tiedon jyväsistä pitäisi kyetä muodostamaan ”iso kuva” siitä, mikä hyvinvoinnin edistämisessä on oikeasta tärkeää ja oleellista. Se edellyttää oivalluksia sekä priorisointia, sillä kaikkea ei voi muuttaa samaan aikaan, eikä kaikessa tarvitse olla mestari kerralla.
Oivallukset ja ymmärryskään eivät vielä riitä, sillä kestävien muutosten edellytyksenä on ennen kaikkea tiedon soveltaminen henkilön omaan elämään. Tieto ei vielä muutakaan mitään, ainoastaan tekeminen muuttaa. Ja hyvinvoinnin tekojen tulee vielä juurtua henkilön arkeen säännöllisiksi ja pitkäikäisiksi rutiineiksi tuloksia tuottaakseen.
Kaiken hyvinvointikohinan ja passivoivien houkutusten keskellä ihmiset ovat etääntyneet luonnollisista tavoista liikkua, syödä ja pitää huolta hyvinvoinnistaan. Istumme kestokippurassa lähes 10 tuntia vuorokaudessa, vietämme erilaisten ruutujen ääressä miltei koko valveillaoloaikamme ja vältämme milloin hiilihydraatteja, rasvoja, gluteiinia, maitoa ja muita yksittäisiä energiaravintoaineita sekä ruokatuotteita nopeampien tulosten toivossa. Lisäksi etsimme tehokkaimpia liikuntamuotoja ja treenimenetelmiä vastapainoksi muuten istumistäyteiseen elämäämme.
Ihmiset tuntuvat kaipaavan selkeyttä ja suuntaa hyvinvointitottumusten muutospyrkimyksien tueksi. Olisi huojentavaa tietää olevansa oikealla polulla, tekevänsä fiksuja asioita ja saavuttavansa niillä parempaa hyvinvointia. Olisi upeaa huomata voimavarojen palautuvan, toiminta- ja suorituskyvyn kohenevan, kipujen ja kolotusten vähenevän sekä elämänlaadun paranevan. Valitettavasti edellä mainitut tuntemukset ovat meistä useimmille harvinaista herkkua.
Kestävä hyvinvointi edellyttää parempaa itsensä tuntemista ja johtamista. Lisäksi se edellyttää kykyä säädellä omia voimavarojaan ja kokonaiskuormitustaan siten, että keholle sekä mielelle tarjotaan niitä impulsseja, joita se kulloinkin kaipaa eniten. Kuormittuneena ja stressaantuneena pääpaino kannattaa antaa lataaville sekä palauttaville toiminnoille, kun taas hyvin palautuneena ja energisenä voidaan keskittyä kehittäviin, varavoimia kerryttäviin impulsseihin. Hyvinvointimme määrittääkin juuri suhteemme stressiin ja kuormitukseen.
Personal trainerin tärkein tehtävä on mielestäni edellä mainittujen taitojen opettaminen asiakkaalleen, jotta hänellä on itsellään taidot sekä työkalut omien voimavarojensa johtamiseksi sekä paremman stressitasapainon saavuttamiseksi. Elintapavalmennukseen erikoistunut personal trainer onkin paras mahdollinen henkilö jalkauttamaan hyvinvoinnin tekoja asiakkaansa arkeen ja tukemaan häntä muutospyrkimyksissään.
Hyvinvointitottumusten muuttamisessa maltti ja tuki ovat valttia. Kun ihminen yrittää muuttaa kerrallaan yhtä, yksinkertaista tapaa tuettuna, on onnistumisen todennäköisyys jopa 80 prosenttia. Kahden tavan muuttaminen samanaikaisesti pudottaa onnistumisen todennäköisyyden noin 40 prosenttiin ja yhdenkin tavan muuttaminen ilman muiden tukea, pudottaa onnistumisen mahdollisuudet vain 5–10 prosenttiin. Elintapavalmennukseen erikoistunut personal trainer onkin onnistumisten takuuhenkilö, jonka roolina on paitsi tulosten, myös niiden pysyvyyden varmistaminen.
